Nukkumaankäyminen ei tietenkään sujunut
kovin nopeasti: juoruttiin, naurettiin ja lauleltiin ”Porsaita
pelottaa..” ainakin 10 minuutin välein… väsynyttä menoa? :D Sitten kun lopulta päästiin nukkumaan, niin pyörin varmaan kaks tuntia eli ehdin nukkua ehkä tunnin ennen herätystä... äitikin tuli baarista kotiin joskus keskellä yötä ;DDD Mutta älkää kysykö, miksi herättiin niin aikasin. Yöllä iski hirveä paniikki
ja piti sitten olla jo neljältä (uutta aikaa!) Jäähallin edessä :))) Kermaperseinä ajettiin taksilla sinne, hautauduttiin makuupusseihin ja nuokuttiin reilu pari tuntia :D
Milla tuli sinä aikana ja sitten Suvin pomppiessa meidän luo herättiin
kunnolla! Tai ehkä se paras herätys tuli, kun kaupungin siivousauto
tööttäili ja ajo meitä ympäri hallia, ainoana tarkotuksenaan vaan
kastella meidän istumapaikat, sillä puhdasta siellä ei tullut :/
Lisää ihmisiä hyökkäili meidän luo siinä
aamutuimaan ja käytiin myös kiroamassa Mäkkärin aamumenu sekä ostamassa
paljon lihapasteijoita Alepasta :D Viimeinen jonotus! Eikä lopulta edes leikitty mitään :( Olen ehkä ikuisesti vähän surullinen siitä.
Mutta aika meni silti ihan semi nopeasti, olihan meitä vaikka millä mitalla! Minä, Ria, Jassu, Laura, Marsu, Suvi, Sari, Mari, Martina, Ville, Noora, Minna, Susanna, Tiina ja Saara... lähestulkoon kaikki, joiden kanssa näitä vuosia on eletty! ♥
Yhtäkkiä oltiin taas paniikkitilanteessa! Nyt se oli VIELÄ kamalampi kuin lauantaina, koska ihan viimeinen keikka ja pakko olla eturivissä ja kaikki lietsoi toistensa paniikkeja. Ihan hullua :D Suvin kanssa varsinkin tärsistiinkin tyyliin samaa tahtia.
Ovet kuitenkin aukesi lopulta, oltiin taas jakauduttu eri oville ja sitten kirmattiin! Tällä kertaa en edes yrittänyt kentällä enää kävellä, koska kaksi ihmistä oli mun edellä :o :D Mä ja Ria asetuttiin täysin samoille paikoille kun edellisenäkin päivänä, eli niille parhaille ;) Nyt vaan Suvi ja Marsu oli astetta kauempana ja se ehkä vähän ärsytti, kun oltiin just puhuttu, kuinka meillä jotenkin mätsää kaikki keikkamuuvit keskenään :D Mutta aina voi vilkutella!
Yhtäkkiä oltiin taas paniikkitilanteessa! Nyt se oli VIELÄ kamalampi kuin lauantaina, koska ihan viimeinen keikka ja pakko olla eturivissä ja kaikki lietsoi toistensa paniikkeja. Ihan hullua :D Suvin kanssa varsinkin tärsistiinkin tyyliin samaa tahtia.
Ovet kuitenkin aukesi lopulta, oltiin taas jakauduttu eri oville ja sitten kirmattiin! Tällä kertaa en edes yrittänyt kentällä enää kävellä, koska kaksi ihmistä oli mun edellä :o :D Mä ja Ria asetuttiin täysin samoille paikoille kun edellisenäkin päivänä, eli niille parhaille ;) Nyt vaan Suvi ja Marsu oli astetta kauempana ja se ehkä vähän ärsytti, kun oltiin just puhuttu, kuinka meillä jotenkin mätsää kaikki keikkamuuvit keskenään :D Mutta aina voi vilkutella!
Pertti Kurikan Nimipäiviä sai
odottaa nyt kaksi tuntia aikataulujen mukaan ja lopulta enemmänkin.
Setti oli kai sama kun edellisenä päivänä, mutta nyt ne oli löytänyt
ilmeisesti valopöydänkin, kun lauantaina ei ollut vielä erillisiä lavavaloja :D Olin nälkäinen ja väsynyt, eli tosi kärttynen ennen PKN:ää, mutta kas kummaa, heti kun kuuli ja näki livemusiikkia, niin piristyin :p Fiilikset alkoi nousta ja jännitys tiivistyä viimeistä räjäytystä kohti…
PMMP aloitti 19:20 muistaakseni, tietenkin sillä Jäähyväisintrolla ;) Rusketusraidat aloitti tutusti keikan ja muistelin siinä, että sillä alkoi myös se ensimmäinen PMMP-keikkani! Odotan ja Joutsenet tuli silloinkin ainoina ”Enoilta”, niin kuin nytkin :o Hassua. Outoa. Siistiä :D Joutsenissa
tuli nyt vähän herkistymistä tai varsinkin bändissä huomasi, että ”Mene
vaan, mene vaan” kohdat herätti suuria tunteita ja katseita keskenään.
Iik, silloin se iskostui, että tähän tämä tulee loppumaan. Mä kuitenkin pidin itseni koossa aika pitkään, Rialla levisi pakka siinä mun vieressä vähän nopeammin :D
Magdis-nauha ja Maria Magdalena meni jotenkin ohi, mulla ei ole muistikuvia? Tai sitten sekotan lauantaihin tai jotain. Mutta sitten tuli se Olkaa yksin ja juoskaa karkuun! ÄÄK :D
Oli uhattu identtisellä setillä, mutta ei tullut ja vielä toi mahtava
biisi 8) Mahtavaaaaaaa. Sekä se, että OYJJK oli tullut mun ensimmäisellä
PMMP-keikalla kanssa. Oikeasti, se olisi kanssa taltioitavia hetki, kun aloin huutamaan ja hyppimään heti ensitahdit tunnistaessani. Matoja oli täyttä tykitystä, nyt ei käynyt kamera mielessäkään, vaan riehuttiin (kuin) viimeistä kertaa! Enää en edes pelästynyt pyroja, vaikka lauantaina olin hypännyt ilmaan välillä vain niiden takia :D Kovemmat kädet II keskityin kuuntelemaan silmät kiinni… riipivää. Mua ehkä vähän häiritsi koko kietueen ajan, että tässä uudessa versiossa Oo siellä jossain munista Mira lähtee lavalta pois ja Paula vetäsee yksin. Mutta se kappale (ja just tuo versio) iskostui parin muun kanssa sellaiseksi PMMP:n jäähyväislauluksi.
Lörpötystä lauleltiin taas Rian kanssa, mutta Joku raja meni ihan ohi. Huomattiin, kuinka järkkärit nosti Susannan aidan yli ja talutti sivulle :o Hämmästeltiin siinä pitkin eturiviä, että mitä oli tapahtunut ja nyrkkimeret vähän unohtui. Kiitos oli ihana ja Paula kumarteli ja kiitteli meitä biisin sanojen mukaan :p En nyt muista, mitä hän lauloi mua osoittaen, mutta tällä kertaa se taisi olla oikeasti jotain kivaakin :D Tässä on vuosien mittaan tullut oltua epäluotettavan nätti ja joskus vaivannut liikaa kavereita… Heh, kaikella rakkaudella tietenkin ;) Tässä elämä on
meni taas kattellessa tyttöjä aidalla ja mä loukkasin kätenikin, kun
Mira päätti hypätä mun päältä daivaamaan, mutta unohti varottaa tästä :D Olin varautunut vain toimimaan tukipilarina. Kesäkavereissa sain sitten senkin roolin, kun artisti päätti hyppiä, kyykätä ja tanssia aidalla :D Haha mutta ei siinä, lauleltiin myös toisillemme kuinka hyviä kesäkavereita ollaan :* ;) Leskiäidin tyttäret tuli! Toinen biisi, mikä ei lauantaina ollut tullut ja täydellinen yllätys sekin 8) Päät soittaa oli taas yhtä tykitystä, ei noita riehumiskappaleita osaa kuvailla!
Kuvia ei tullut taaskaan, mutta Lautturi herkisti mut ihan uudella tavalla :o Varsinkin, kun Paula taisi alkuun sanoa ”Tää on isälle”, mitä en oo kyllä aikasemmin kuullut. Ihana veto ♥ Ennen Merimiehen vaimoa
Paula halusi kertoa samaa spiikkiä, kun lauantaina, mutta tuskaili
eturivin tosifanien tietävän jo kaikki jutut ja osaavan kaiken ulkoa ja
kysyi, mikä biisi tulee seuraavana ja vastasin tietenkin ”Merkarit?” :D
Paula kysyi multa, koska melkeen sama tapahtui jo aikasemmin ja silloin
vastasin (paljon ponnekkaammin) ”No Kesäkaverit” :DD Yksin, koska kaikki muut feidasi mut! Odotin sellaista eturivin yhteistä huutoa ;D Merkkareista tulee aina niin hyvä mieli!
Heliumpallo toimi yhtä hyvin kun
lauantainakin, katseet vaan taivaaseen. Nyt on menty rakkaudesta
palasiksi, mutta ollenkaan ei harmita 8) Jeesuksen hullut pyrot oli yhtä hypnoottisia edelleen ja taisin olla taas ainoa hyppijä… :D Rakkaalleni lopussa mua ehkä vähän jopa ärsytti, kun tytöt toisti taas sen, että menee muka soittamaan kitaraa ja bassoa Mikon ja Juhon kanssa. Se oli tosi hauskaa sponttaanisti, mutta nyt oli jo ainakin neljäs keikka putkeen :p Okei, suurimmalle osalle ensimmäinen. Korkeasaaressa keskityin nyt katsomaan sitä musiikkivideotakin, kun Mirakin oikein hyppäsi yleisöön katsomaan :)
Katsoin tosin sen kotona uudelleen, sillä enhän mä keikalla videoon voi
kokonaan keskittyä, varsinkin kun on niin hyvä biisi menossa ;) Ennen Koko show’ta oli ehkä PMMP:n pisin spiikki ikinä, kun esiteltiin IHAN KAIKKI. Ja ihan kaikki sai raikuvat aploodit, niin kuuluukin :3
Spiikkejä oli muutenkin keikalla silleen vanhaan tahtiin ja vanhaa
laatua – ne on nimittäin vähenytnyt vuosien saatossa. "Hei toi on se kuka pieras!"
Encoressa tuli taas Pikkuveli ensimmäisenä ja se meni vähän turhan ohi, koska keskityin lohduttamaan puoli keikkaa itkenyttä Riaa. Ehkä mullakin vierähti pari kyyneltä jo... Matkalaulussa sitten piti sitten pomppia perille asti, "toivon että matka jatkuu jatkuu vaan..." D: Kohkausrock oli sitten ensimmäinen biisi, missä mua oikeesti itketti :D
Joku täysjärkinen voisi ihmetellä, että miksi ihmeessä siinä
kappaleessa? No se itku uusiuti heti jo toisessa
encoressa, kun tuli Valloittamaton. Tosin niin alkoi itkeä Mirakin
lavallakin. Meidän porukalla oli (kiitos Suvi!) kyltit, mistä muodostui
”♥ KIITOS PMMP ♥” ja ne nostettiin ennen biisiä ylös. Päästiin oikein
screenillekin niiden kanssa :D (kuulemma olin aikaa usein muutenkin...)
Taisi vaan kappaleen aikana päästä ne itkutkin kaikkien nähtäville. Ja
Juhokin osoitteli meidän kylttejä, muilta taisi mennä vähän ohi?
Viimeisenä biisinä tuli Tytöt ja muuten oli samat spessut, paitsi Maijan tilalla Jenni Vartiainen (Jonnan ilme!) ja nyt Paulan sydämet räjähti (vahingossa?) Miran päälle :DD Ja paperisilput tuli kummaltakin puolelta! JA VOI APUA, unohdin aikasemmin mainita, että Jori Sjöroos oli Tytöissä molempina päivinä kitarassa!!
Koko varmaan 20 henkinen jengi kumarteli
muutaman kerran ja lähti pois. Hetken päästä Paula, Mira, Heikki, Juho,
Mikko ja Jori tulivat vielä takasin. Yritin epätoivosesti huutaa kerran
IPT:tä, mutta eihän multa koko yleisön suosionosotusten peittävää ääntä
lähtenyt ja muutenkin vähän noloa, kun PMMP-porukka tuli viimeistä
kertaa, kyyneleet silmissä, kumartamaan mylvivälle yleisölle. Ja niin
siinä kävi, että heidän lähdettyä mä murruin. Ja aika moni muukin.
Seuraavasta puolesta tunnissa ei ole kovin montaa muistikuvaa, olin aika
monen rakkaan halissa itkemässä :( Haha ja kävin miksauskopilla sopertamassa jotain biisilistaan viittaavaa ja sain sen! Tomppa, olen ylpeä, jos oikeasti sait selvää :)
Jossain välissä oltiin siirrytty salista käytävälle ja itkuiset
halailut jatkuivat siellä. Jopa Jori ilmestyi meidän luokse
ja halaili tuttujaan ...ja mä ilmeisesti näytin sen verran säälittävältä (ja lisää haleja tarvitsevalta), että mekin halattiin :D
Siinä sitten kokoiltiin itseämme, hitaasti ja epävarmasti, ja sorruttiin uudestaan. Näin ainakin se mulla meni, en muista enää muista :D Mutta lopulta saatiin otettua meidän kylttien kanssa jopa se ryhmäkuva Vatipäistä ♥ Tähän väliin haluisin kiittää kaikkia teitä! Olen tuntenut ketään
teistä pisimpään vain sen 2,5 vuotta ja siitä eteenpäin, joidenkin
kanssa keskustellut kunnolla vasta kaksi viikkoa sitten. Silti olette
kaikki tärkeitä ♥ Hassuakin toisaalta. Kiitos ihanat, ei tämä meidän osalta tähän lopu!