Risteilyn jälkeinen viikonloppu oli todella rankka - perjantaina tosiaan syömään kavereiden kanssa ja lauantaina vielä työpäivän päälle vähän viihteelle. Sunnuntaina sitten piti aamusta siirtyä kirkkoon, kun oli serkun rippijuhlat :D Viiden aikaan lähdin kohti Kansallisteatteria - ihan mahtavaa lähteä suoraan juhlista keikalle ;)
No mun kaverit oli tietysti myöhässä, joten kävin hakemassa Santerin Ärrältä vichyn matkaan ja jäätiin juoruamaan hetkeksi :D Lopulta Jenni ilmoitti olevansa Kansiksella, joten hiivin sinne ja hetken päästä Suvi tuli perässä. Hepsu ja Marsu löysi myös tiensä meidän luo ja oltiinkin valmiita menemään sisälle. Siinä matkalla tosin moikkasin Elliä, kun hän tuli samaan aikaan :P
Kello oli jo todella lähellä seitsemää, kun mä keksin ängetä vielä vessaan ja hitto, kun siellä oli jonoakin... onneksi Olavi Uusivirta oli myöhässä, niin ehdin etsiä paikkani ja juoruta hetken vielä ennen show'n alkua ;D Konsertti alkoi Olavin kävellessä ovesta sisään akustisen kitaran kanssa ja aloitti Punavuoribluesilla! Haha, mahtavaa ;DD Mies seilasi pitkin katsomoa ja lopuksi nousi lavalle. Verhot aukesi, bändi paljastui sen takaa ja Rakkautta ilmassa alkoi!! Hitto, kun oli hankalaa istua :(
Perään tuli On niin helppoo olla onnellinen ja totesin, että niin se taas on. Elvis istuu oikealla JA se maailman ihanin Poni <3 Sitä edelsi ihan hirveän pitkä ja hauska spiikki, mm. kun Timo oli jättänyt kitaratelineensä niin, että se blokkasi suoraan yleisön näkyvyyden Olaviin, kun hän istui pianon ääreen sekä Olavin reissusta Linnanmäelle lapsensa kanssa, joka pääsee kolmeen laitteeseen ja Kotkot on niistä paras :D:D
Kun kyseessä oli Ikuiset lapset -kiertueen päätöskonsertti (ja myös 200. keikka), niin he vetäsivät pari vähemmän soitettua kappaletta albumilta, eli En tiedä mitä menetän jos nyt jään ja Hei hei 8) Ja sitten mun hymyni levisi taas koko naamalle ja pylly pyöri pitkin penkkiä, kun 360 alkoi <3 Aivan upea teos! Siihen perään saatiin vielä Paperisiivet, minkä kuuntelin silmät kiinni ja naama idioottimaisessa virneessä - ja ne oli aika ihanat minuutit :) Ensimmäinen osa loppui vielä Dave Lindholmin kappaleeseen Voi kun riittäisi pieni taivas.
Väliajalla löydettiin Jukka ja Marjo aluksi, mutta lähdettiin sitten käymään ulkona, kun oli tullut niin kuuma. Huomattiin sitten Paula Vesalan seisovan meidän takana ja Marsu vähän ahdistui, kun sillä oli PMMP-kangaskassi ;DD Kun kuumuus vaihtui palelemiseen, lähdettiin takaisin sisälle. Vilkaisin ohi kulkiessa vielä Paulaa ja hän sitten huomasi ja siitä tuli vähän kiusallinen hetki, kun ei mulla nyt oikeastaan ollut hänelle mitään asiaa, mutta olihan se ihan kiva moikata ja vaihtaa nopeat kuulumiset pitkästä aikaa :)
Toisen setin alussa tuli kaikkea yllättävää ja kivaa!! Esimerksiksi Uni, Sinunen kukka ja Löysäläisen laulu :o Ilmeeni muuttui vaan hämmentyneemmäksi koko ajan, vaikka samalla tuli sellaisia onnen ja ilon aaltoja ;D Lavakin oli laitettu uuteen uskoon, Olavin oma bändi (ja Jaakko Murros) olivat oikealla puolella ja jo kesältä tutun Big Bandin soittimet vasemmalla laidalla. Ekan setin alussa oli vielä taustalakana, mutta se tipahti screenin edestä pois ehkä puolessa välissä ja nyt screeniäkin oli siirretty taaemmas (?) ja siellä pyöri ihan livekuvaa.
Big Band liittyi ehkä puolessa välissä settiä mukaan ja sieltä tuli taas Preeria! Ah. Olavi etsi valssikumppania yleisöstä ja lopulta tyttö, joka kertoi ennenkin valssanneen Kansallisteatterin lavalla (Tuntemattomassa sotiaassa) vei voiton, kun Olavi oli väittänyt, ettei Tauno Palon aikojen jälkeen niin ole tehty ;D Olavi ja tyttö esittelivät kyllä tanssitaitonsa järjettömän hyvin, jopa ennen biisiä, kun sen aloittaminen tuntui olevan kaikille kamalan vaikeaa :D
Nuoruus ei edelleenkään oikein sytytä mua keikoilla. Eikä se reggae-juttukaan ole ollut hauska kahden ensimmäisen kerran jälkeen ;D Sen sijaan Reeperbahn on aina yhtä ihana <3 Mun mielestä on hauskaa, kun osataan alkaa taputtaa heti ensi tahdista, kun normaalit ihmiset vasta miettii, mikähän kappale on kyseessä...
Hän laulaa kuin kuolisi huomenna ja oli TOSI hankalaa istua paikallaan. Milei mahdotonta. Vaihdeltiin Suvin kanssa tuskastuneita katseita sen kestohymyn seassa ;DD Ollaanko tämä kesä näin kuului samaan kategoriaan. Mutta sitten päästiin ylös! Kauneus sekoittaa mun pään riffi alkoi, näin kun yksi ihminen edessä nousi ja ponkasin nanosekunnissa perässä :D:D Vihdoin! Eikä setti edes loppunut siihen, vaan saatiin vielä "viimeiseksi biisiksi" Tiet etäisyyksiin <3 Olin jo melkein unohtanut sen. Mutta sitä paremmalta se kuulosti 8) Ja Olavi vielä daivasi lopuksi! Kansallisteatterissa. Vähän pelotti, mutta hyvin mies selvisin tilanteesta ;D
Encoressa tuli sitten vihdoin se Viimeinen kesä, minkä Olavi oli jo Facebookissa jollekin luvannut. Sekin on niin tosi kiva :3 Ennen biisiä Olavi esitteli kaikki kiertueen ja kyseisen show'n tyypit ja kiitteli faneja "jotka ovat käyneet aika paljon katsomassa." Heh ;D Bändillä oli muutenkin ollut pitkin keikkaa aika läheiset tunnelmat ja alkavan keikkatauon haikeus näkyi. Viimeisenä biisinä tietysti tuli vielä Nuori ja kaunis, ai kun sekin on ihana! Odotin Anna Järvistä feattaamaan ja tumma hahmo lavan takaosaan ilmestyikin, mutta kun hän alkoi laulaa ja käveli eteenpäin, niin se olikin JENNI VARTIAINEN :o Saatettiin huutaa turhan lujaa Marsun kanssa ;D Ahaha. Aivan täydellinen lopetus hienolle konsertille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti