maanantai 26. lokakuuta 2015

Sano se nyt vaan, seinätkin sen jo tietää (Anna Puu)

iPhonessani on yksi ongelma: se ei ilmoita saapuvista sähköposteista. Niinpä oli jo maanantai-ilta, kun luin perjantai-iltapäivänä tulleen sähköpostin: olin voittanut liput Anna Puun yksityiskeikalle NRJ Live Sessions -tapahtumaan Pasilan Haaga-Heliaan :D No sinnepä! Laitoin Annalle (tästä tulee sekava kirjoitus, kun on kaksi Annaa...) viestiä, että onko hänellä jo lippu ja kun ei ollut, niin sitten oli!

Sovittiin treffit kuuden pintaan Pasilan asemalle ja oltiin melkein ihan ajoissa molemmat ;D Ei se ole niin tarkkaa. Melkein tiedettiin myös, minne pitää siitä kävellä, mutta löydettiin ihan eksymättä perille ;) Tiiat tuli melkein heti perässä ja Olli ja Lasse oli kanssa siinä aulassa meidän kanssa samaan aikaan, loppuiltana ei kyllä enää näkynyt.

Löydettiin heti meidän suosikkikohta, kun käveltiin "saliin" sisään - pöydällä oli kolme kipollista karkkia ja pullokaupala erilaisia vichyjä ja limppareita! "Anna hei, kun sulla on toi kangaskassi, niin otapa mullekin yksi sellanen vihreä!" Mitenniin pummeja? :DD
Vessareissun jälkeen suunnattiin jo lavaa kohti ja löydettiin täydellinen nurkka, mihin saatiin juomamukit pöydälle ja kyltti (Ota minut tällaisena kuin oon, sieltä Prideiltä lähtöisin) pusikkoon pystyyn! Eikä oltu ihan kameroiden edessäkään, vaikka kyllä ne meitäkin tuli lopulta kuvaamaan -.- Samoin meidän täydellinen näköyhteys lavalle kärsi, kun eteen tuli ihmisiä, joilla oli paljon pituutta rinnassa...

Anna ja bändi tuli lavalle noin 19:20 ja Matkalla lähdettiin liikkeelle! Koko uuteen albumiin tutustuminen oli jäänyt mulla hävettävän vähäiseksi - ehkä kahdesti olin sen kuunnellut - mutta todella hyvä sen tiesin olevan! Ja niin mä heiluin virne naamalla, aika ihana Anna Puu :3 Seuraavana kappaleena tuli sitten Kolme pientä sanaa, mihin osasin jo sanatkin ;) Ruoka tuoksuu kotiovelta jne. Silloin ne kameratkin taisi räpsiä meistä kuvia, kun olin taas tosi paljon fiiliksissä ;D Mutta ihan rauhassa silti! Believe it or don't...
Juontaja tuli lavalle spiikkaamaan radiolähetyksen alkaneeksi ja sitten lähti mun kesän suosikkikappale - Ota minut tällaisena kuin oon! Mä nostin sitten meidän kyltinkin yläilmoihin ja kuulemma taas kamerat hyökkäsi kimppuun. Minä itse en nähnyt siinä lavalle tai mihinkään, kun joku hujoppi seisoi edessä, joten ei kai ne kameratkaan minua D: Otettiin kyllä myös omia kuvia, missä näkyy kyltti sekä lavalle. Minun ottamasta kuvasta tulikin oikein somehitti - sekä Tiia että Anna laittoivat sen IG:hen ja vielä Puikkeli regrammasi minulta :P
Settilistan järjestyksestä mulla ei ole siitä keikan keskivaiheilta mitään hajua... Kaunis päivä oli ihan kiva kuulla, vaikka mä olisin ehkä mielummin ottanut sen C'est la vien ;D Kun taas Kohta vapaita oli tosi kiva kuulla!! Sitä voisi pitää yhtenä levyn parhaista kappaleista :) Sitten taisi tulla vielä Aika? Joo. Sekin on kiva :D
Radiolähetyksen loputtua (Anna ei kyllä ollut ihan varma, milloin se loppuu ja spiikkasi vielä varmaan ennätysvautia kiitokset kuuntelijoille ;D) lähti sitten bileet eli Jos nää seinät osais puhua. Koin muutaman naurukuoleman siinä, siis en tiennyt ollenkaan Annan olevan noin hauska esiintyjä :DDD Pitää muistaa kuunnella seiniä! Oi voi, mikä Nuori Loiri <3 Videoin nyt Marikalle pätkän, kun Prideiltä ottamaani videota en tainnut ikinä lähettää... ups :D Viimeisenä biisinä vielä kerrattiin tietysti Säännöt rakkaudelle. Eikä tullut edes encorea :o Mutta tosi hyvä keikka noinkin!

Keikan jälkeen jäätiin hetkeksi odottamaan, jos Puikkeli tulisi esiin. Olin saanut Facebookiin selfie-haasteen ja ajattelin, että se lähtisi tosi coolisti liikkeelle selfiellä Anna Puun kanssa :D Mutta kun ei artistia kuulunut, niin siirryttiin narikkaa kohti ja Tiia (H.) osti vielä opiskelijoiden tekemän poikakalenterin matkalla ;D Mutta ei kuulemma itselleen!
Kun oltiin saatu puettua, niin se Anna Puukin ilmestyi ulkovaatteet päällä aulaan. No mä kävin ottamassa tietysi sen selfien ja otettiin vielä kyltti mukaan - Anna oli ihan innoissaan, että se on edelleen elossa :D Tytöt vaihtoi vielä jotain kuulumisia Annan kanssa ja sitten lähdettiin ulos. Ja jäätiin taas ikuisuudeksi jumittamaan ovien eteen, kun ei osattu päättää, mihin mennään seuraavaksi ja juttuakin riitti! "Toivottavasti nää siilet nyt kuolee", "hihihihihii huhuhuhuuu", #vaintiiajutut... Lopulta kuitenkin koti voitti kaikkien mielestä viininjuonnit sun muut humputukset :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti