Haloo Helsinki! on nykyään yksi suurimmista suomalaisista bändeistä. Lokakuussa 2015 bändi jäi vuoden mittaiselle tauolle ja täydellisen hiljaiselon jälkeen myi jäähallin Tallinnassa kahdesti lähes samantien loppuun! Tai no, hiljaiselo oli loppunut jo kuukautta aiemmin Facebook-kuvan, -videon sekä uuden kappaleen myötä, mutta kaksi areenaa Itämeren toisella puolella on silti aika hieno saavutus.
Itse olen seurannut bändiä lähes uran alusta asti. Ensimmäiset biisit pääsivät radiosoittoon ja siihen aikaan seuraamiini musiikkiohjelmiin aika hyvin. Näin ensimmäisen keikan vuonna 2009 Myötätuulirockissa ja bändin livemeininki vaikutti lupaavalta samantien. Siinä oli jotain samaa, kun PMMP:ssä - rock ja asenne, lavalla vedetään täysillä. Kolmosalbumin myötä aloin tosissani innostumaan heistä ja kun vuonna 2014 täytin vihdoin 18 sekä aloin käymään töissä, niin saumat HH!:n keikoilla kiertämiseen suurenivat huomattavasti. Lisäksi PMMP oli kuopattu siihen mennessä, mikä ennen vei kaikki rahat ja ajan.
Alkuvuodesta 2015 ilmoitettiin keikkatauosta ja sinä vappuna, nähtyäni 30. keikan bändiltä, ajattelin että päätöskeikalla Hartwall areenalla voisi viettää seuraavat pyöreät keikat. Viimeisin Kiitos ei ole kirosana -levy oli kuitenkin niin hyvä ja villiinnyin sinä kesänä "rajattomista mahdollisuuksita" kiertää festareita, että elokuun lopussa Haloo Helsinki! -risteilyllä tuli jo 41. keikka ja kaksi Hartsu-show'ta siihen päälle ennen taukoa :) Eikä sellaisen keikkamäärän jälkeen oikeastaan edes harmittanut koko tauko. Vaikka bändillä on loistavia biisejä ja tykkään heidän livemeiningistä, siinä on yksi suuri eroavaisuus muihin "saman genren bändeihin", mitä käyn katsomassa; Haloo Helsingistä puuttuu tietynlainen spontanius. PMMP:n lisäksi esimerkiksi voisi ottaa Maija Vilkkumaan ja Apulannan, joita katsoessa ei ikinä voi olla aivan varma, mitä kappaleita kuulee ja hauskoja spiikkejä kappaleiden välissä. HH!:n keikoilla settilista saattaa muuttaa järjestystä kiertueiden välissä, mutta biisit ja Ellin spiikit ovat pysyneet samoina jo monta vuotta.
Kuuntelin Haloo Helsinkiä aika vähän koko vuoden aikana enkä kertaakaan niitä kappaleita, mitkä joka ikisellä keikalla soitettiin. Silti, kun uusi Rakas-kappale julkaistiin, vietin sen parissa pitkän ajan heti ilmestyttyä Spotifyhin. Se oli juuri sitä, mitä toivoin "uudelta Haloo Helsingiltä" - vähän erilainen, aikuismaisempi ja ei-niin-maailmaa-pelastava. Rehellisyyden nimissä odotin jotain rock-henkisempää, mutta luotan, että sitä löytyy sitten tulevalta albumilta.
Pari viikkoa sitten voitin Radio Novan nettikilpailussa pääsyn heidän studiolle "aamiaiselle Haloo Helsingin kanssa +yllätysohjelmaa." En ollut ikinä ennen käynyt missään oikeissa fanitapaamisissa (ainakaan muistaakseni), vaikka keikkojen yhteydessä pienenä fanipoikana joskus nimmareita hainkin. Kun yllätysohjelmaksi paljastui, että he soittivat studion nurkassa pari kappaletta akustisesti, Rakkaan aikana silmäkulmani kostui vähän onnesta. Ehkä minulla oli kuitenkin ollut vähän ikävä ja tuntui todella kivalta nähdä heidät soittamassa taas yhdessä. Lisäksi sen aamupäivän aikana oli hauska ottaa uusi kuva koko bändin kanssa - edellisestä on jo neljä vuotta:
Tallinnan keikkoja ja Hulluuden Highwayta odotellessa!
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti